Puheeni Suomi 100 – ja Adventin kynttiläjuhlassa Lehtopirtillä

Arvoisa juhlaväki

Kun tarkastellaan Suomen historiaa muun maailman historian valossa, on suoranainen ihme, että Suomi säilyi sotien jälkeen itsenäisenä ja demokraattisena maana.

Se on ihme, muttei sattumaa.

Sotien jälkeen Suomi ja suomalainen hyvinvointi lähtivät nousuun ja vahvistumaan sisulla, sitkeydellä ja kovalla työllä.

Rovaniemellä pelkkä kertaalleen rakentaminen ei riittänyt. Lapin sodan jälkeen koko kauppala oli raunioina ja Rovaniemeä kohtasi lähes täydellinen tuho. Jälleenrakentaminen aloitettiin miltei nollasta.

Vapaan isänmaan hinta oli kallis. Veteraaneille ei riittänyt, että isänmaan puolesta taisteltiin ainoastaan sotatantereella. Suomen itsenäisyyden puolesta taistelua jatkettiin jälleenrakennuksella, raskailla sotakorvauksilla ja hyvinvoinnin rakentamisella. Samat ihmiset, jotka epäröimättä lähtivät rintamalle ja epäröimättä pitivät kotimaatamme pystyssä, myös epäröimättä tarttuivat työhön rakentaakseen jälkipolville Suomesta paremman maan elää.

Suomi100 -juhlavuoden teemana on Yhdessä. Sotien jälkeen Suomen rakentaminen tapahtui myös yhdessä. Kaikki kansankerrokset, jokainen suomalainen oli mukana hyvinvointipalveluiden rakentamisessa tasa-arvoiselta pohjalta. Raskaiden koettelemusten jälkeen Rovaniemikin rakennettiin uusiksi jokaista tietä, koulua, taloa ja vesi- ja viemäröintilinjaa myöten. Tämän ansiosta saamme olla nyt yhdessä olla ylpeitä Lapin kasvavasta ja kehittyvästä pääkaupungista.

Arvoisa yleisö

Sakari Topeliuksen Maamme kirja on yksi kaikkien aikojen eniten luetuimpia teoksia Suomessa. Isänmaasta Topelius kirjoittaa siinä muun muassa näin:

”Eräänä aamuna seisoin korkealla tikapuilla, jotka oli pystytetty tupamme katonräystään nojalle. Siitä saatoin katsella kauas ympärilleni. Etäällä meidän talostamme näin toisia taloja. Etäällä meidän syöttömaastamme näin niittyjä, peltoja, teitä, vuoria, metsiä ja järviä. Tiesin kyllä maailman suureksi, mutta näin suureksi en sitä luullut. Ja taas juolahti mieleeni tuo kummallinen ajatus, että tämä kaikki on muka meidän maamme, meidän suuri kotimme.

Kapusin tikapuilta maahan. Äitini oli vastikään lampaansa kerinnyt ja istui nyt portaiden edustalla, erotellen valkeita villoja kopassa mustista. Kysyin häneltä: "Onko kaikki tämä maa, niin kauas kuin silmä näkee, meidän isänmaamme?"

Äiti sanoi: "Istu tähän viereeni, niin sanon sen sinulle. Kaikki tämä maa, jonka tässä näet, ja vielä paljon sen lisäksi, on Suomenmaata. Ennen isääsi asuivat hänen isänsä ja esi-isänsä ei yksin tässä talossa, vaan monissa muissa taloissa ja monissa eri osissa maatamme. Tämä maa oli heidän, ja senvuoksi tämä maa on meidän isäimme maa, jonka me, heidän lapsensa, olemme perinnöksi saaneet. Täällä he ovat eläneet, työtä tehneet, iloinneet ja kärsineet kauan ennen meitä. Täällä he ovat kuolleetkin ja makaavat maassa haudattuina. Elleivät nämä meidän isämme olisi niin kärsivällisesti työtä tehneet, niin olisi meidän maamme nyt leivätön erämaa. Elleivät he olisi vaeltaneet Jumalan pelossa ja lapsiansa kasvattaneet totiseen Jumalan tuntemiseen, niin me olisimme nyt sokeita pakanoita. Elleivät he olisi lapsilleen opettaneet hyödyllisiä tietoja, olisimme me nyt tietämättömiä metsäläisiä. Elleivät he olisi maata vihollisten väkivallalta suojelleet, niin ei meillä olisi nyt lakia, ei oikeutta eikä vapautta. Sillä tämä maa on paljon kovaa kärsinyt kylmän ilmanalansa tähden ja paljon väkivaltaa vierailta kansoilta. Mutta tämä maa oli isillemme hyvin rakas, jopa niinkin rakas, että he sen hyväksi uhrasivat vaivannäkönsä, ajallisen onnensa, sydänverensä ja henkensä.”

Tämä aiempien sukupolvien esimerkki saa aikaan suuren velvollisuuden tunteen. Me rauhan ajan lapset olemme saaneet niin paljon ja nyt on meidän vuoromme tehdä osamme, jotta aiemmat ja tulevat sukupolvet saavat vähintään yhtä paljon takaisin.

Rovaniemen tilanne on monilla mittareilla tarkasteltuna hyvä. 

Täällä joulupukin virallisessa kotikaupungissa odotamme ennätysmäistä matkailutalvea, vaikka viime vuosi olikin jo menestyksekäs. Kovaan kysyntään on pyritty ja pyritään vastaamaan suurilla investoinneilla. Matkailurakentaminen on ollut viime vuosina runsasta ja arvioiden mukaan yritysten investoinnit nousisivat tänä vuonna reilusti yli 30 miljoonaan euroon. Matkailurakentaminen on ollut koko laajan Rovaniemen alueella voimakasta ja myös täällä teillä on kysyntään hienosti reagoitu. Joulupukin lisäksi kilpailuvalttejamme kansainvälisessä matkailussa ovat puhdas ympäristö ja luonnonrauha. Rovaniemi on saanut tunnustusta ja tunnettavuutta kansainvälistymistymisestään ja laadukkaista majoituspalveluistaan. Vahvuutemme epäilemättä on se, että olemme kokoomme nähden suurempi, mutta samalla olemme pystyneet säilyttämään kylämäisyytemme. 

Myös rakentaminen on ollut vilkasta, mikä tukee arktisen koulutuskaupungin positiivista väestönkasvua. Kulttuuriin ja liikuntaan on satsattu ennätysmäisesti viime vuosina. Muuttoliike on ollut positiivinen ja mikä ilahduttavinta, syntyvyys on ollut suurta. 

Rovaniemen kaupunki ei ole vain keskuskaupunki, vaan Rovaniemi on kyliensä ja asukkaidensa summa. Elävät kylät ja eloisa keskusta tukevat ja hyödyttävät toinen toisiaan. Aluelautakuntamallin myötä olemme voineet vahvistaa lähidemokratiaa. Päätökset ovat useimmiten sitä parempia, mitä lähempänä ihmistä ne tehdään.

Lähivuosina kohtaamme suuria muutoksia ja haasteita. Kaupungin sisällä julkisten tilojen sisäilmaongelmat ovat varmasti suurin haaste, johon tartutaan -yhdessä. 

Sote- ja maakuntauudistus aiheuttaa epävarmuustekijöitä, mutta siihenkin muutokseen varaudumme -yhdessä.

Suurin haaste, mikä on jo yhteiskunnassamme nähtävillä, on väestön eriarvoistuminen. Sekä valtio että kunnat pyrkivät sitä erinäisillä toimenpiteillään estämään, mutta avuksi tarvitaan myös jokaista meistä. Suomessa elää tälläkin hetkellä yli 100 000 köyhää lasta ja reilu kolmasosa yli 75-vuotiaista tuntee olonsa yksinäiseksi ainakin toisinaan. Tarvitaan yhteisöllisyyttä, jonka havaitsen olevan vahvaa täällä Lehtojärvellä ja Rovaniemellä. Meidän vahvuus on yhdessä tekemisessä. Sen sijaan, että vaatisimme oikeuksiamme ja itsellemme jotain, meidän pitäisi muistaa antaa ja jakaa omastamme. Tärkeintä ei saisi olla se, mitä minä tarvitsen, vaan se, mitä ilman minä en voi olla ja mitä ilman voin olla. Kaveria ei jätetä -henkeä tarvitaan yhä tänä päivänä.

Arvoisat kuulijat

Tässä yhteydessä haluan Rovaniemen kaupungin puolesta kiittää jokaista teitä siitä työstä, mitä olette Rovaniemen ja Suomen eteen tehneet. Erityisesti haluan kiittää heitä, joiden ansiosta meillä on aihetta juhlia itsenäisyyttämme. 

Juhlitaan tänään ja itsenäisyyspäivänä yhdessä. Eletään arkeakin yhdessä. 

Näillä sanoin toivotan myös hyvää adventin kynttiläjuhlaa.