Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta!

Joulu on jo ovella, ja ainutlaatuinen vuosi vaihtuu pian uuteen. Vuoden aikana on ollut paljon suuria yhteiskunnallisia valintoja ja tärkeitä päätöksiä sekä onnellisia hetkiä omassa elämässäni, joista suurimpana tietysti rakkaan pojan syntymä. Päätöksistä tunteita herätti niin kaupunginjohtajan kuin kirkkoherrankin valinta, mutta myös Lappia-talo, Ounasvaara ja Talviuinnin MM-kisojen järjestäminen Rovaniemellä. Tuoreimpana valinnoista oli kirkkoherran vaali, mikä luonnollisesti herätti mielenkiintoa ja sai seurakuntalaiset ilmaisemaan erilaisia mielipiteitä. Vaikkakin vaalien alla oli mielestäni muutama ylilyönti, niin on hyvä, että ihmiset ovat kiinnostuneita myös seurakunnan kehittämisestä.

Näin joulun alla syntyy paljon keskustelua uskonnosta. Niin sen pitääkin olla, koska joulu on ennen kaikkea uskonnollinen juhla. Minulle kristinusko on luonnollinen osa elämää ja kuuluu siihen, mutta välillä törmään toisenlaisiinkin mielipiteisiin ja uskomuksiin. Esimerkiksi mielipiteisiin, joiden mukaan koulujen joulujuhlissa tai muissakaan tapahtumissa uskonto ei saisi näkyä. Jopa oman uskonnon opetus haluttaisiin vaihtaa kaikkia uskontoja palvelevaan opetukseen. Kun olin lapsi, jokaisessa joulujuhlassamme oli evankeliumista tehty musiikkinäytelmä ja sitä oli ilo katsoa. Vaikka osa lapsista kuuluikin eri uskontokuntaan tai ei kuulunut mihinkään uskontoon, olivat hekin pääsääntöisesti mukana näyttelemässä ja nauttimassa esityksestä. On ymmärrettävä myös se, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Mielestäni kristillinen joulutraditio kuitenkin on osa perinnettä, suomalaista kulttuuria ja ennen kaikkea se pitää sisällään sen tärkeimmän – joulun sanoman, seimen lapsen ja Betlehemin tähden.

Viimeiset viikot ennen jouluun rauhoittumista ovat aina kiireisiä. On paljon kokouksia, kotona joulusiivousta, pipareiden tekoa ja lahjojen tekoa ja hankintaa. Joulun perinteitä on paljon, joista tärkeimpinä on piparkakkutalon tekeminen yhdessä rakkaan ystäväni kanssa, joulukoristeiden laittaminen ikkunoihin, kuusen koristelu, riisipuuron syöminen ja joulusauna, unohtamatta tietenkään lahjoja. Lahjojen hankkiminen aiheuttaa joka vuosi stressiä, mutta myös iloa ja kiitollisuutta läheisistäni, joita saa jouluna muistaa.

Erityisen tästä joulusta tekee se, että tämä on ensimmäinen joulu pienelle pojalleni, ja pitkästä aikaa myös joulupukki saapuu lahjoineen. Viimeksi joulupukki on tainnut käydä siskoni ollessa pieni. Joulun pyhinä käymme pappani haudalla Alatornion hautausmaalla isän ja siskoni kanssa, mikä on aina yhtä arvokas hetki. Pappaani en koskaan saanut tavata, sillä hän kuoli jo isäni ollessa pieni lapsi. Mutta myös hän oli niiden joukossa, joita voimme kiittää, kun juhlistamme itsenäisyyspäivää. Hän ei kuollut sodassa, mutta sai sodassa  sairauden, johon myöhemmin menehtyi.

Joulu on rauhoittumisen ja levon aikaa. Tahdon kiittää kaikkia ystäviäni, tukijoitani, äänestäjiä ja erityisesti perhettäni kaikesta avusta, kannustuksesta ja tuesta, mitä olen osakseni saanut kuluneen vuoden aikana. Vuosi ei ole ollut helppo, mutta kiitollisin mielin odotan, mitä seuraava vuosi tuo tullessaan.