Kohtuus kaikessa

Tovi sitten presidentti Sauli Niinistö teki keskustelunavauksen palkkojen alentamisesta. Avaus on mielestäni erinomainen ja ajankohtainen monellakin tapaa, ja mikäli siitä virinneestä keskustelusta voi päätellä, on avaus myös tervetullut. Samaan hengenvetoon voisi todeta, että presidentin yhden tärkeimmän tehtävän – arvojohtajuuden – Niinistö on omaksunut hyvin.

Viime vuosina lehdistä on saatu lukea yritysjohtajien ennätyssuurista palkkioista, mikä on herättänyt paheksuntaa. Tottahan se on, että ne kuulostavat jokseenkin kohtuuttomilta yhteiskunnassa, jossa on yhä enemmän työttömiä, vähävaraisia ja syrjäytymisvaarassa, ellei jo syrjäytyneitä nuoria, ja pahoinvointi on kasvanut. Toivon todella, että presidentti Niinistön näyttämä esimerkki ja omantunnonääni saavuttaisi myös muut parempiosaiset.

Tässä haluan todeta, että rikastuminen ei itsessään ole millään tavalla tuomittavaa eikä aihe syyllistää ihmisiä. Arvo on annettava niille, jotka kykenevät omalla työllään, toiminnallaan ja ahkeruudellaan kartuttamaan kukkaroaan. Kohtuus kaikessa, on kuitenkin syytä pitää mielessä. Kaikki työ on arvokasta, oli palkka sitten mikä tahansa. Kuitenkin yritysmaailmassa johtoportaiden palkat ovat karanneet käsistä, jolloin on syntynyt eriarvoistumista ja jopa vääristymää yhteiskunnassa. Sen moraalinen vaikutus pohjoismaiseen yhteiskuntaan voi olla huomattava; meillä kun esimerkiksi tuloerojen tiettyä tasaamista progressiolla on porvarillisissakin piireissä pidetty oikeudenmukaisena periaatteena.

Toivon kuitenkin, etteivät puheet palkkojen laskemisesta johtaisi siihen, että myös pieni- ja keskipalkkaisten pitäisi osallistua näihin talkoisiin. Ettei esitys merkitsisi pohjustusta yleiseen palkka-aleen? Tällöin myös heikompituloiset joutuisivat leikkaamaan vähäisistä palkoistaan. Tästä nimittäin seuraisi merkittäviä ongelmia niin ostovoiman kuin yksittäisen ihmisen arjen kannalta. Niinistö on kuitenkin sanonut, ettei hän tätä tarkoita esityksellään, ja on ennenkin antanut omia etujaan pois, ja lahjoittanut niitä eri hyväntekeväisyyskohteisiin. Toivottavasti myös muut ymmärtävät esityksen hengen.

Vaikka olenkin keskustalainen, voin yhtyä kokoomuslaisen presidentin (vaikkakin Niinistöllä ei taida enää olla kokoomuksen puoluekirjaa) avaukseen, ja kannattaa sitä lämpimästi. Toivoa sopisi, että kokoomuslainen kuntapolitiikkakin muuttuisi sellaiseksi, että voisin sitä tukea. Kokoomuksen nykypäivänä harjoittama keskittämispolitiikka kun koituu valitettavasti vielä syrjäseutujen ja erityisesti Lapin tuhoksi.